perjantai 21. elokuuta 2009

Käytännön ongelmanratkaisua

Kirurgisen sairaalan pääoven saranat naukuvat.

Kovaäänisesti.

Minä asun Kirurgisen sairaalan pääoven tuntumassa pienenpienessä asunnossa, jonka kylpyhuoneessa on sellainen pyyhkeenkuivatusteline, missä kiertää kuuma vesi sisällä. Jostain kumman syystä sitä rakkinetta ei saa pois päältä. Samassa taloudessa asuva diplomi-insinöörikin on yrittänyt. Kuivatusteline on pöhissyt siis täydellä teholla koko kesän ja Suomen suvi on anteliaasti lämmittänyt 1800-lukulaisia kiviseiniä, jotka ovat puolestaan antaumuksella varastoineet itseensä kaiken tarjolla olleen lämmön.

Lopputulos: Kämppä on kuin pätsi. Edelleen, vaikka syksy on tulossa ja ilmat viilenemässä. En edes halua tietää, mitä hellelämpötiloja huushollissamme on mitattu heinä-elokuun vaihteessa, kun itse olimme onneksi lomalla vilvoittavien vetten äärellä. Asujaimiston lämpöhalvauskohtalon viimeistelee nukkumasijamme, joka sijaitsee tilansäästöratkaisuna loistavasti toimivan parven ansiosta katonrajassa. Ja lämmin ilma, no, kaikkihan tietävät mihin se pyrkii.

Asunnossa on kätevä tuuletusikkuna, jonka auki pitäminen päiväsaikaan on plus-miinus-nolla koska ilma ei tunnu liikkuvan mihinkään. Illat ovat kuitenkin jo sen verran elokuisia, että varsinkin myöhäiseen nukkumaanmenoaikaan huusholliin on päässyt valumaan tuuletusikkunan kautta sopivasti viileyttä. Näin uneen pääsy on mahdollista myös niille taloutemme jäsenille, jotka eivät pysty nukahtamaan kolmessa sekunnin sadasosassa missä olosuhteissa tahansa.

Aamuvarhaisella Kirurgisen sairaalan ulko-ovea kohti avautuvan tuuletusikkunan kiro lankeaa kuitenkin yllemme. Koska se ovi siis naukuu. Ja se naukuu niin kovaäänisesti, että säännöllisesti noin klo 5.45 herään ensimmäiseen ikävään narinaääneen, joka kellon tultua kuusi yltyy entisestään. Tämä yhdistettynä edellisessä kappaleessa mainittuihin myöhäisiin nukkumaanmenoaikoihin ei johda ainakaan pirteään ja reippaaseen lopputulokseen.

Tänä aamuna kypsähdin naukunaan ja uhosin tekeväni asialle jotain, lähettäväni vaikka HUS:lle palautetta. Raimo Sailaksen ilmastonmuutoslausuntoja heti silmät auki saatuaan siteerannut hippi unohti hetkeksi globaalit kriisit ja totesi, että paikallisempi lähestymistapa eli yhteydenotto suoraan Kirurgiseen sairaalaan olisi luultavasti tehokkaampi keino. Minä kimitin, että ne ovat kuitenkin ulkoistaneet kiinteistönhuoltonsa jollekin riistäjäfirmalle ja sopimuksesta on säästösyistä suljettu saranat kokonaan pois. Hippi kohautti olkapäitään ja sanoi, että luultavasti ongelma ratkeaisi helpoimmalla tavalla jos ottaisit oliiviöljypullon ja kävisit itse rasvaamassa vonkuvan saranan.

Päätin kuitenkin ensin yrittää järjestelmän kautta. Soitin Kirurgiseen sairaalaan, josta minut luvattiin yhdistää kiinteistönhuoltoon. Siellä ei vastattu. Googlasin "HUS kiinteistönhuolto" ja sain keskussairaalan vaihteen numeron. Ystävällinen keskussairaalan vaihde antoikin minulle jo suoran kännykkänumeron Kirurgin isännöitsijälle, joka vastasi puhelimeen, kuunteli sympaattisesti loppuun "tää on nyt vähän hassu juttu mutta asun pahvilaatikon kokoisessa kämpässä ihan Kirurgin vastapäätä ja meillä on öisin niin kuuma että ikkunaa on pakko pitää auki ja se pääoven sarana vonkuu niin etten saa aamulla nukuttua että oiskos tälle asialle jotain tehtävissä" -monologini, totesi rauhalliseen ja isännöitsijämäiseen sävyyn että hän ei nyt voi tästä lähteä sitä saranaa rasvaamaan mutta ilmoittaa asiasta lukkofirmalle (HAH, arvasin että ne ovat ulkoistaneet saranansa), jolle itse asiassa on ilmoitettu jo aiemmin samasta ongelmasta (HAH, arvasin ettei ulkoistettu sarananhuolto toimi toivotulla tavalla) ja lupaa nyt tällä kertaa varmistaa, että saranat tulevat rasvatuiksi. Minkäänlaista Anne Moilasen Tulta munille! -radio-ohjelmasta tuttua "ei pidä pikkurouvan nyt hermostua" -tyylistä vähättelyä rehti ja reipas isännöitsijä ei osoittanut, vaan oli asiallinen ja myötäelävä puhelun alusta sen lopppuun asti.

Toivon, etten enää ensi viikolla herää Kirurgisen sairaalan ulko-oven vonkaisuun. Stoalainen sivupersoona tosin huomauttaa jossain takaraivossani, että eilen luvattiin säätiedotuksessa jo hallaa, joten ongelma joka tapauksessa poistuu pian kun tuuletusikkunan voi sulkea ensi kevääseen asti.

Loppuun vielä totean, että näköjään saan mitättömimmästäkin asiasta kirjoitettua käden käänteessä pienoisromaanin. Lyhytsanaisuus ja naseva ilmaisu, saapukaa luokseni!

---------

Tänään jatkamme Tarharyhmällä. Kiistatonta klassikkoainesta on myös Marmorikaulin. Siinä sitä lyhyttä ja nasevaa ilmaisua ainakin piisaa.

2 kommenttia:

Vagabonda. kirjoitti...

Hitto, mun on niin pakko hihittää. Kato kun meillä 1600-luvun talossa on kuuma ja ikkuna auki ja roskakuski perkele käy aamuisin vetää koluuttamassa roskalaatikoita mukukivisisäpihalla. Olen meinannut jo monesti nakata kukkaruukulla akkunasta. Vaan on jäänyt suunnitelmaksi. Toisella puolella taloa on häärinyt monta kuukautta kaukolämpöputki työmaa...joten se niistä unista!

Apuväline-Anni kirjoitti...

Huvittaa myös tällä puolella maailmaa. Rukouskutsut raikaa viisi kertaa päivässä ja tässä maassa EI OLE paikkaa, missä niitä ei kuuluisi. No okei, ehkä Papuan viidakossa voi olla joku paikka...

Yön pimeydessä tehtävä salaöljyäminen voi olla nopein ratkaisu ongelmaanne. Täällä kuulemma joillain asuinaluella voidellaan imaamit kääntämään nupit kaakosta luoteeseen.